Juttuni sisältää
suomennokseni venäläisen klassikkokirjailijan Ivan Turgenevin (1818 – 1883)
mystisestä kertomuksesta ”Kynnys”, jota ei käsittääkseni ole aiemmin
suomennettu. Samaan kokonaisuuteen liittyy pitkähkö jälkikirjoitus, jonka
julkaisen kuitenkin hieman myöhemmin erillisenä kirjoituksena.
Ivan Turgenev
(1818-1883) tunnetaan ennen muuta pienimuotoisista romaaneistaan ja kertomuksistaan.
Hän asui suurimman osan elämästään ulkomailla, mutta hänen teostensa aiheena on
usein venäläinen yhteiskunta. Hän on kuvannut sekä talonpoikien että aateliston
elämää. Hän on erilaisia aatteita edustavien ihmisten ja myös maaorjien elämän
psykologisen tarkka kuvaaja. Turgenev tunnetaan myös monista ihailtavista
naishahmoistaan. Venäjän kielen professorina toiminut Valentin Kiparsky
ihmettelee kirjailijan koottujen kertomusten esipuheessa, miksi Turgenevin naiset
ovat usein tarmokkaita, vaikka tuolloin naisilta vaadittiin tarmoa lähinnä
rakkaudessa ja ajatuksissa. Ihmettelyssä on ironiaa. Esikuvia kirjailijalle
kyllä löytyi. Varsinkin 1870-luvulla venäläiset naiset tulivat yhä
aktiivisemmin mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan.
Nyt käsiteltävä
kertomus liittyy kirjailijan elämän loppuvuosiin. Virallisesti sen todetaan luodun
vuonna 1878. On kuitenkin arveltu aikalaistietoihin perustuen, että kertomus onkin
kirjoitettu keväällä 1981 tsaari Aleksanteri II:n murhan ja sitä seuranneen
oikeudenkäynnin jälkeen. Oikeudenkäynnissä
tuomittiin hirtettäväksi myös yksi nainen – Sofia Perovskaja.
Ivan Turgenev: Kynnys
Näen valtavan ison rakennuksen.
Julkisivulla on kapea ovi sepposen selällään, oven takana
synkkä pimeys. Korkean kynnyksen edessä seisoo neito… Venäläinen nuori nainen.
Läpipääsemätön pimeys hohkaa kylmää, ja rakennuksen uumenista
jäätävän hohteen keskeltä kuuluu verkkainen kumea ääni.
-
No, haluat siis ylittää kynnyksen. Tiedätkö,
mikä sinua odottaa?
-
Tiedän, neito vastaa.
-
Kylmä, nälkä, viha, pilkka, halveksunta, harmi, vankityrmä,
sairaudet ja sitten kuolema?
-
Tiedän.
-
Täydellinen eristäytyminen, yksinäisyys?
-
Tiedän. Olen valmis. Kestän kaikki kärsimykset,
kaikki iskut.
-
Ei vain vihollisten tekemät, vaan myös ystävien
ja läheisten?
-
Niin…, myös heidän.
-
No hyvä. Oletko valmis uhrautumaan?
-
Olen.
-
Nimettömäksi uhriksi? Sinä tuhoudut – eikä
kukaan… ei kukaan voi edes tietää, kenen muistoa kunnioittaa!
-
En tarvitse kiitollisuutta enkä sääliä. En
tarvitse nimeä.
-
Oletko valmis rikokseen?
Neito painoi päänsä…
-
olen valmis myös rikokseen.
Tuli pieni viivähdys, ennen kuin ääni jatkoi.
-
Tiedätkö, se aloitti jälleen, voit alkaa epäillä
sitä, mihin nyt uskot, ehkä voit ymmärtää tulleesi petetyksi ja nuori elämäsi
on tuhoutunut aivan turhaan?
-
Tiedän senkin. Ja kuitenkin haluan tulla sisälle.
-
Tule!
Neito ylitti kynnyksen – ja raskas esirippu putosi hänen
takanaan.
-
Typerys! kivahti joku takaa.
-
Pyhimys! kantautui jostakin vastaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti